En haluais aloittaa jokaista postaustani pahoitteluilla, mutta kun on ollut kaks kuukautta bloggaamatta ilmottamatta mitään, niin pakkohan se on. Mun elämässä on tapahtunu viime aikoina niin paljon kaikkea - sekä ihanaa että kamalaa -, että postailu vaan on jäänyt.
Alunperinhän perustin tän blogin lähinnä itselleni motivaatioksi, enkä halua kokea syyllisyyttä siitä, jos en koko ajan bloggaa yhtä aktiivisesti. Oon tottakai ilonen siitä, että näinkin moni haluaa seurata mun laihduttamistani ja siitä, jos pystyn motivoimaan lukijoitani. Mä en oo katoamassa mihinkään, vaikka jatkossakin täällä varmasti tulee välillä olemaan vähän hiljasempia hetkiä (tosin toivottavasti ei iiihan näin pitkiä..). Välillä ei vaan oo mitään kirjotettavaa, välillä taas ei oo aikaa kirjottaa.
Mua on aina ärsyttänyt bloggaajat, jotka pitää blogitaukoja ilman kunnon syytä, ja oon ajatellu, että on jotenkin niiden velvollisuus kirjottaa aktiivisesti. Nyt kuitenkin oman blogin myötä huomaa, ettei se ihan niin menekään. Tietysti pyrin kuitenkin kirjottamaan just niin paljon, kuin juttua vaan irtoaa.
Sitten siihen, mitä otsikko jo lupaili. Oon jo vuoskaudet miettiny, millä korvaisin mun elämäni rakkauden: pastan. Sipsien tilalla toimii dippikasvikset, pizzasta taas saa helposti karppiversion. Päätin tänään kokeilla kesäkurpitsasta tehtyä "pastaa", ja lopputulos yllätti iloisesti:
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kesäkurpitsasta siis veistellään tollasia suikaleita, joko kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Sitten heitetään suikaleet pannulle ja pikkusen suolaa päälle, ja that's it.
 |
Tajusin, ettei mulla ollu mitään kastiketta tolle pastalle, joten heitin sekaan Keldan parsakeittoa :D Ihme kyllä, se oli aika hyvää. Lisäksi lautaselta löyty salaattia, raejuustoa ja paistettuja herkkusieniä.
P.S. Tietääkö kukaan, mitä hittoa on tapahtunut Hälsans Kökin seasamnugeteille??? Oon ettiny niitä monesta eri kaupasta, mutta mistään ei oo enää löytyny varmaan kahteen kuukauteen. Ne oli niin lemppareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti